Ato hakee uusia haasteita      

Antti Pohja vaihtaa kohta maisemia, tutuksi käynyt Tampere vaihtuu Tukholmaan.

Hymyilevä Antti Pohja saapuu Tampuriinin erikoishaastatteluun suoraan muuttolaatikoiden keskeltä. Huomenna eli lauantaina mies jättää Tampereen taakseen ja siirtyy joulun viettoon kotiseudulle Lahteen. Myöhemmin tammikuussa matka jatkuu sitten Pohjanlahden (kuinka sattuva nimi) yli Tukholmaan, missä Aton jalkapalloura saa jatkoa Hammarbyn riveissä.

-Hyvä fiilis on lähteä, uusi maa ja uusi seura antaa aina uutta potkua, kommentoi Antti tulevaa muuttoa.

Miten kaikki sitten menikään?

-Kävin marraskuussa ensimmäisen kerran Hammarbyn leirillä ja ihastuin meininkiin. Treeneissä mentiin kovaa ja kaikki vaikutti hyvältä, niin valmentaja kuin joukkuekin otti minut ihan hyvin vastaan. Ruotsin kielelläkin pärjään ihan hyvin, onhan tuota tultu opiskeltua jonkin verran koulussa.

Hammarbyn valmentaja ehtikin jo kommentoida Aton kielitaitoa seuran omilla sivuilla sanomalla, että Ato ymmärtää hyvin ruotsia ja puhuukin mukavalla muumiaksentilla.

Miksi Ruotsiin? Moni suomalainenhan aloittaa ammattilaisuransa Norjan liigasta ja siirtyy sieltä myöhemmin Englantiin tai Saksaan?

-No, Hammarby osoitti heti kiinnostusta. Uskon lisäksi, että ruotsalainen pelityyli sopii minulle norjalaista paremmin. Tukholma kaupunkina on myös yksi syy siirtymiseeni, siellä voin sitä paitsi jatkaa Tampereella aloittamiani opintoja, sillä Tukholman yliopistosta löytyy suomen kielen laitos. Kyllähän Ruotsistakin voi päästä jatkamaan vielä isompiin liigoihin, jos kaikki menee ihan putkeen. Tavoite kuitenkin on pelata mahdollisimman hyvin ja kehittyä lisää pelaajana.

Ruotsin liiga eroaa kotimaisesta Veikkausliigasta monellakin tavalla. Jalkapallo on maan ykköslaji, vaikka jääkiekkokin on Suomen tapaan suosittua. Fanikulttuuri on pitemmällä, pelaajapalkkiot ovat suurempia ja katsomoissa näkyy enemmän väkeä. Raha ei kuitenkaan yksin ratkaissut Aton siirtoa.

-Kyllähän siellä maksetaan paremmin kuin Suomessa, mutta ei Hammarbynkään riveissä miljonääriksi pääse, naurahtaa Antti. Mulle on aina ollut tärkeämpää ajatella omaa kehittymistä ja pelisuoritusta ja siksi haluan nyt mennä Ruotsiin.

Hammarbyn ensi kauden kokoonpanosta Antti ei vielä tiedä ihan varmuutta. Hänen lisäkseen joukkueessa on ainakin kaksi muuta ulkomaalaispelaajaa. Unitedin tapaan maansa mestaruuden tänä vuonna voittanut joukkue menettää muutaman tärkeän pelaajan kauden vaihtuessa. Tärkein muutos on kuitenkin valmentajan vaihdos. Vaasassa muutama vuosi sitten epäonnistunut Sören Cratz vaihtuu Anders Linderothiin. Ato pääsee aloittamaan sinänsä hyvältä pohjalta, että hän on nimenomaan uuden valmentajan hankinta, joten hänen ei tarvitse vakuuttaa enää toista valmentajaa.

Miten sitten Ato muistelee Tamperetta? Kaksi vuotta Unitedin riveissä kuitenkin nosti miehen kansalliselle huipulle, vaikka moni piti nuorta hyökkääjää jo menneenä lupauksena.

-Tampereelle tulo oli kannaltani hyvä ratkaisu. Sain peliaikaa ja vastuuta aivan uudella tavalla ja se on tietenkin pelaajalle tärkeää. Lisäksi viihdyin täällä todella hyvin, tykkään kaupungista paljon enemmän kuin esim. Helsingistä. Opiskelupaikan saaminen täältä varmasti vaikutti asiaan.

Parhaana muistona Tampereelta Atolle jää tietenkin Veikkausliigan viimeinen peli kaudella 2001 kun Jazzin kaaduttua odoteltiin tulosta Helsingistä.

-Mekkala katsomossa oli ihan mieletön, kun mestaruus varmistui. Itse peli Jazzia vastaan ei ollut niin loistava, mutta kyllähän mestaruuden voittaminen oli upeaa. Muutenkin oli kiva huomata, että Tampereella riitti väkeä katsomossa suomalaisittain ihan hyvin. Tampuriinin ilmestyminen niin koti- kuin vierasmatseihin oli meille pelaajille hieno juttu. Kannustus on hieno asia ja auttaa pelaajia.

Aton valmennuksesta viime vuosina on huolehtinut usein valmentaja, jolla itsellään on takana hieno pelaajaura. Tällä on ollut vaikutusta pelaajille.

-Rautiaisen Jokereissa vetämät harkat ovat olleet tähänastisen urani parhaita. Pasilla oli harjoittelupuoli todella hyvin hallussa ja vaikka en peliaikaa Jokereissa juuri saanutkaan, niin Pasin kädenjälki näkyy varmasti peleissäni yhä. Zicoon pätee sama asia; entisenä huippupelaajana hän osasi todella hyvin ottaa huomioon pelaajien ajatukset. Missään vaiheessa mestaruuskaudella joukkue ei alkanut luulemaan itsestään liikoja, sillä Zico osasi aina palauttaa meidät maan pinnalle.

-Pelikavereista Unitedissa on vaikea nostaa ketään yksilöä esille. Niemen Jarin kanssa oli todella upeaa pelata, hänen siirtonsa Unitediin aikoinaan vaikutti minunkin haluuni tulla, sillä tunsin Jarin nuorten maajoukkueesta. Kaiken kaikkiaan Tampereella oli loistava joukkue ja aika täällä oli hienoa, paluu tänne joskus ei ole mahdoton ajatus.

Syksyllä, kun huhut Aton tulevaisuudesta alkoivat kiertää villeinä ympäri internetin keskustelupalstoja, oltiin häntä viemässä milloin mihinkin seuraan. FC Lahdesta puhuttiin paljon lähinnä Harri Kampmannin siirryttyä sinne valmentajaksi.

-Ei se oikeastaan ollut missään vaiheessa todellinen vaihtoehto. Halusin katsoa Tukholman kortin ensin loppuun ja jos se ei toteutuisi niin vasta sitten miettiä kotimaan seuroja. Lehdistä lähinnä seurasin keskustelua, sanoo Ato hymyillen.

Lahdesta on maailmalle siirtynyt koko joukko suomalaista futisosaamista. Ato ei osaa tarkkaan sanoa, miksi näin on, mutta muutama onnistunut esikuva on varmasti tehnyt jalkapallosta paikallisille pojille varteenotettavan vaihtoehdon kun valitsevat harrastustaan.

-Juniorityö on Lahdessa ollut hyvää jo pitkään.

Aton, Niemen ja Heinäsen tapauksissa puhetta on herättänyt se, että heillä ei ole voimassaolevaa sopimusta Unitedin kanssa, joten siirron yhteydessä United jäisi nuolemaan näppejään. Rahaa ei Suomeen jäisi yhtään.

-Nämä on aika vaikeita asioita. Tietenkin olisi hienoa jos suomalaisseurat saisivat aina hyvän siirtosumman, mutta asiat eivät mene niin yksinkertaisesti. Ulkomaalaisseurojen kiinnostusta suomalaispelaajaan saattaa heikentää se, että heillä on sopimus kotimaisen seuransa kanssa. Ei ruotsalais- tai norjalaisseuroilla ole nyt varaa maksaa pelaajistaan suuria siirtosummia.

-Lisäksi seurojen Suomessa tulisi pystyä varjelemaan sijoitustaan. Jos haluavat hankkia rahaa myymällä pelaajia, niin silloin heille tulisi tehdä pitkät sopimukset ja aloittaa uudet neuvottelut aina ajoissa. Seuroilla taas ei kovinkaan paljon rahaa ole, joten he eivät voi sitoa pelaajiaan pitkäksi aikaa. Jos pelaaja tekee esim. 3-4 vuoden sopimuksen seuransa kanssa, niin hän kantaa yksin vastuun siitä, jos sopimus osoittautuukin liian halvaksi, eli pelaaja saisi enemmän palkkaa muualta kesken sopimuskauden.

-Pelaajat luonnollisesti katsovat tätä asiaa omasta näkökulmastaan, joka on melko erilainen kuin valmentajien tai seurojen näkökulma on. Se on ihan ymmärrettävää, että näin on, mutta tietyt lausunnot esim. Kopteffin siirtyessä Norjaan ovat olleet aika käsittämättömiä tullakseen niinkin kokeneilta seurajohtajilta.

Oli miten oli, Antti on nyt menossa Tukholmaan ja Tampuriini luonnollisesti toivottaa miehelle pelkkää hyvää. Ato pelasi itsensä meidän kaikkien suosikiksi kahden Tampereen kautensa aikana. Entä jos Tampuriini tulee kesällä Tukholmaan katsomaan Hammarbyn peliä? Voitko majoittaa meidät luoksesi ja tarjota kaljat ja ruuat ihan vaan vanhojen hyvien aikojen muistoksi?

-Heh. Kyllä jotain voisi ehkä järjestää, mutta tuskin nyt kuitenkaan ihan tuollaista. Saattaisi siinä peliesityksetkin häiriintyä, jos asunnossani olisi kaljaa kittaavia Tampuriineja.

Tukholman keikka on siis sovittu. Hyvää matkaa Antti!

Haastattelu: Harmaa eminenssi

Copyright: Sinikaarti, all rights reserved
Kaikki oikeudet pidätetään

Kuvat: Timo