Yksin on vaikea riidellä

Tampere Unitedista puhutaan Tampereella monenlaista. Joidenkin tahojen mielestä seura on väkisin rakennettu muoviseura vailla perinteitä, joka ei tule saamaan kaupunkilaisia taakseen. Ilmassa näyttää myös olevan hieman katkeruutta. Unitedin syntyessä laajaa juniorityötä tehnyt FC Ilves poistui aikuisten edustustasolta ja se herätti useissa inhoa uutta seuraa kohtaan. Nyt seuran perustamisesta on neljä vuotta ja puheenjohtajana koko tämän ajan toiminut Jyrki Laiho on Tampuriinin nettisivujen erikoishaastattelussa. Kysyttäessä Unitedin perustamiseen liittyvistä riidoista pj. toteaa, että yksin on hankala riidellä.

- Me päätimme jo hyvissä ajoin, että United ei lähde tähän riitelyyn mukaan. On luonnollisesta ja ymmärrettävää, että fuusioseuran yhteydessä syntyy myös pahoja puheita. Päätimme kuitenkin pysytellä erossa siitä ja keskittyä omaan työhön.

- Nyt lienee voimme todeta, että valitsemamme linja oli onnistunut, vaikka kyllä silloin purtiin kieltä ja pidettiin nyrkkiä taskussa. Tiesimme kuitenkin koko ajan miten asiat olivat todellisuudessa ja uskoimme itseemme.

- Toisaalta keskustelu asioista on täysin hyväksyttävää ja jokaisella toki saa olla oma mielipide Unitedistakin. Joskus se vain ei näytä perustuvan tosiasioihin.

Unitedin syntyhistoriaan liittyvät puheet eivät ole merkittävästi haitanneet seuran työtä. Yhteistyökumppaneiden hankinta on onnistunut normaalisti ja yleisöäkin on riittänyt Unitedin kotipeleihin suomalaisittain varsin hyvin. Kaudella 2002 Unitedilla oli Veikkausliigan paras yleisökeskiarvo.

- Tampereen tilanne on hieman erityinen verrattuna muihin Suomen kaupunkeihin. Täällä urheiluelämän poliittisuudella on pitkät perinteet ja se sinänsä on jo haaste meille. Vuoden 1918 tapahtumat näkyivät täällä urheiluseurojenkin toiminnassa varsin pitkään, aina 1960-luvulle asti. Itse asiassa vieläkin seurojen johdossa on henkilöitä, joille yhteistyö muodostuu ongelmaksi poliittisista syistä.

- Tietysti urheiluseurojen varainkeruu ammattimaisella tasolla on Suomessa aina vaikeaa ja kyllä siinä meilläkin on ihan tosissaan työtä. Mielestäni United on kuitenkin onnistunut niin sanoakseni luomaan oman ilmeen, esimerkiksi otteluohjelman eteen tehty työ on tällaista, samoin Kid’s Club. Perinteitä meillä ei siis vielä ole, mutta ne syntyvät ajan myötä. Ei Klubilla tai KuPS:llakaan ollut perinteitä pari vuotta perustamisen jälkeen!

Yksi keino saada perinteitä ja jalansijaa kaupunkilaisten keskuudessa olisi vahva juniorityö. Tästä on ollut puhetta jo jonkin aikaa, mikä onkaan asian laita juuri nyt?

- Tällä hetkellä tavoitteena olisi perustaa oma A-juniorijoukkue, joka mahdollisesti pelaisi Kakkosessa ja toimisi ikään kuin liigajoukkueen reservinä. Tällöin myös A-junioreihin yli-ikäiset liigapelaajat voisivat tarpeen tullen pelata tässä joukkueessa esim. kuntoutusmielessä. Kakkonen olisi kustannuksiltaan sopiva, alueellinen sarja, joka olisi kuitenkin riittävän kovatasoinen antaakseen pelaajille sopivan haasteen. Tämä tosin on vielä vasta ajatuksen tasolla, toteutus ei ole vielä ajankohtaista.

- Tampereella on niin laajaa ja hyvää juniorityötä, että en katso tarpeelliseksi tai järkeväksi lähteä sotkemaan niitä markkinoita vielä yhdellä seuralla. Täällä toimivat jo Ilves, TJK ja TPV, joiden laajat juniorijoukkueet tarjoavat nuorille hyvät harrastusmahdollisuudet.

Jos Unitedilla ei siis tule olemaan omaa organisaatiota kaikissa juniori-ikäluokissa, niin miten tamperelaiset juniorit saadaan pelaamaan Unitedissa liigaa?

- Laaja yhteistyö muiden seurojen kanssa on meidän tavoitteemme. Meillähän on jo nyt yhteistyötä Ilveksen ja TJK:n kanssa niin, että ne ovat Unitedin jäsenseuroja. TPV:kin olisi tervetullut joukkoon puolestani.

- Me Unitedissa haluaisimme olla koko Tampereen seura, johon juniorit nimenomaan haluavat tulla pelaamaan. Unitedin sininen pelipaita voisi olla tavoite, joka siintää nuorten mielessä kun he pelaavat juniorisarjoja. Pitkällä tähtäimellä haluamme pystyä tarjoamaan paikan pelata korkeimmalla sarjatasolla Suomessa.

Toinen asia, mistä usein puhutaan Unitedin yhteydessä onkin juuri paikallisuus. On esitetty mielipiteitä, joiden mukaan joukkueessa ei pelaa tarpeeksi oman kylän poikia tai pelaajia muualta Pirkanmaalta. Puheenjohtaja tuhahtaa hieman näille puheille.

- Ei ammattilaisjoukkuetta voi rakentaa pelkästään sen mukaan, mitä pelaajien passeissa lukee syntymäpaikan kohdalla. Tosiasia tällä hetkellä on, että paikallisista organisaatioista ei tule joka vuosi tarpeeksi monta liigatasoista pelaajaa, vaan pelaajia on pakko hankkia muualtakin. Muutaman muualta tulleen avainpelaajan varaan rakennettu joukkueen runko juuri mahdollistaa sen, että mahdollisimman monet paikalliset pojatkin pääsevät kokeilemaan taitojaan liigatasolla.

- Luonnollisesti olemme kiinnostuneita tamperelaisista ja pirkanmaalaisista pelaajista, mutta vain jos he muutenkin sopivat joukkueeseen. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että kuluneella kaudella Unitedin kotimaisuusaste oli hyvin korkea, monissa peleissä avauskokoonpanossa ei ollut yhtään ulkomaalaista, vaikka heitä toki joukkueesta löytyi.

Pelaajista puhuttaessa: Veikkaajassa esitettiin uutinen, jonka mukaan Unitedin pelaajabudjetti putoaa ensi kaudelle noin 100 000 eurolla. Pitääkö tämä paikkansa ja millaisella johtoajatuksella joukkuetta ensi kaudeksi kootaan?

- Ensi kauden pelaajabudjetti on suurin piirtein samaa luokkaa kuin mestaruuskaudella 2001. Kauden 2002 budjetti oli UCL-karsintojen ja siitä tulleiden ylimääräisten tulojen vuoksi suurempi kuin normaalisti. Yritimme satsata tähän kauteen ja saimme siinä hieman nokillemme. Nyt palaamme siihen meille normaaliin luokkaan.

- Nuoria pelaajia on tietysti haussa, valmentajakaksikko on kertonut etsivänsä yhtä keskikenttäpelaajaa ja yhtä miestä hyökkäykseen. Mitään nimiä en tässä vaiheessa vielä kerro, niistä tiedotetaan sitten aikanaan. Mikko Kavénin tuore jatkosopimus oli hieno uutinen. Se viestii siitä, että täällä tehdään hyvää työtä.

- Itse en puheenjohtajan asemassa lähde hankkimaan pelaajia, se on valmentajien tehtävä. Seura antaa heille budjettiraamit ja sen avulla valmentajat ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa pelaajien suhteen.

Kaudelle 2002 hankitut pelaajat eivät onnistuneet ihan odotetulla tavalla. Matti Hiukka tuli HJK:sta kärkipelaajaksi, mutta joutui pakkaamaan tavaransa ja lähtemään FC Jokereihin kesken kauden. Saldona oli vain yksi maali. Mika Nenonen sai kasaan tuplasti Bägin maalimäärän, mutta moni odotti enemmän tulosta ja yritystä hyökkäyspäässä. Oleg Ivanov taas ei pelannut minuuttiakaan ennen siirtoaan FC Hämeenlinnan riveihin.

Lisäksi joukkueeseen tulivat kesken kauden Gerard Davis ja Levent Osman, joiden panoksesta on oltu montaa mieltä. Vierastyöläisten hankinnassa scouttaaminen nousee suureen rooliin, miten maapallon toisella puolella pelaavista miehistä saadaan tietoa ennen päätöstä sopimuksen teosta? Puheenjohtaja Jyrki Laiho ei lähde kuitenkaan ruttaamaan hankintojen suorituksia saatikka valmentajien valintoja.

- Onhan se selvää, että hankinnat eivät olleet yhtä onnistuneita kuin aiemmin. Kuitenkin esim. Nenosella on vielä toinen vuosi sopimuksesta jäljellä ja hän voi nostaa tasoaan. Kesken kauden tulevilla on tietysti aina hankala asema, joten sinänsä Davis ja Osman ovat epäkiitollisessa asemassa. Oseanian yhteys on meillä henkilötasolla, scouttausjärjestelmien kehittäminen olisi tietysti tärkeää tulevaisuuden kannalta.

United sijoittui loppujen lopuksi sarjassa viidenneksi monien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Monelle katsojalle tämä oli varmastikin pieni pettymys edelliskauden mestaruuden jälkeen. Internet-sivustoilla varsinkin esiintyi kauden mittaan kovaakin kritiikkiä joukkueen peliä kohtaan. Seurassa oltiin kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä tulokseen. Seuraa perustettaessa tavoitteeksi asetettiin sijoittua vuodesta toiseen viiden parhaan joukkoon ja se tavoite täyttyi tänä vuonna.

- Unitedissa haluamme katsoa kauas tulevaisuuteen ja tehdä asioita pitkällä tähtäimellä. Se on mielestämme ainoa tapa kasvattaa lajin suosiota Suomessa.

Mikä olisi sitten realistinen tavoite esim. yleisömäärien suhteen Tampereella? Täällä jääkiekko on kuitenkin melko selvä ykköslaji ja kiekkoliigassa pelaa kaksi tamperelaisseuraa. Millaisen kilpailuasetelman kiekkoseurat asettavat Unitedille?

- No, kaudet menevät sen verran eri vuodenajoille, että enemmänkin Ilves ja Tappara kilpailevat keskenään. Toisaalta olen varma, että jos tässä kaupungissa ei olisi yhtään jääkiekon liigajoukkuetta, olisi meidän helpompi tehdä työtämme. Mutta enemmänkin kuin kilpailijoina, näkisin kiekkoseurat yhteistyökumppaneina. Voimme ottaa heiltä oppia, sillä heillä on pitkä kokemus urheilumarkkinoinnista Tampereella.

- Ei minua häiritse nähdä kaupungilla Ilveksen tai Tapparan lippalakkeja, huiveja jne. Ei se ole minusta meille niin suuri uhka. Enemmänkin ihmetyttää, miksi ihmisillä Tampereella on ManU:n tai San Jose Sharksin fanituotteita eikä paikallisten seurojen vastaavia.

- Mielestäni jalkapallo-ottelut voisivat kerätä Tampereella saman verran yleisöä kuin jääkiekko-ottelut. Tuollaiset 6 000 katsojaa ei ole mikään mahdottomuus, sillä jalkapallolla on Suomessa paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Täytyy muistaa, että kansainvälisesti katsottuna jääkiekko on Suomessa todella suosittua, se toimii koko ajan tavallaan täysillä kierroksilla. Lajin suosio saattaa jopa hiipua, ellei kiekkoväki tee jotain merkittävää. Jalkapallo taas pystyy vain kasvamaan!

Niinpä. Tällä kaudella Veikkausliigan yleisökeskiarvo oli säälittävästi alle 2 000! Miten tämä on oikein mahdollista? Esim. HJK:n ottelu AC Allianssia vastaan keräsi vain 3 500 katsojaa, vaikka panoksena oli Suomen mestaruus ja ympärillä yli miljoonan asukkaan talousalue.

- Tällä kaudella alhaisiin katsojalukuihin vaikutti myös jalkapallon MM-kisat. Merkillistä kyllä, Veikkausliigan yleisömäärät putoavat aina isojen kisojen aikana. Samoin Klubin oma TV-sopimus pudotti heidän katsojamääriään. Onhan se tunnustettava, että katsojaluvut ovat surkeita. Siksi olisikin tehtävä pitkän tähtäimen työtä nimenomaan yleisön eteen.

Maallikon eli haastattelijan silmiin tuntuisikin siltä, että mitä enemmän yleisöä on katsomoissa, sitä enemmän näkyvyyttä sponsorit saavat niin mediassa kuin henkilökohtaisella tasolla. Tämä taas lisäisi yhteistyökumppaneiden kiinnostusta nimenomaan jalkapalloon. Miksi seurat eivät panosta ns. karvalakkiyleisöön?

- Ongelma on, että jalkapallossa lipputulot tuovat seurojen budjetista vain n. 15-20 %. Siksi seurat mieluusti panostavat yhteistyökumppaneihin, joilta tulee enemmän rahaa. Usein tämä panostus on poissa yleisön eteen tehtävästä työstä, sillä seurojen resurssit ovat rajalliset. Kuten sanoin, työn pitäisi olla pitkäkantoisempaa, tässäkin suhteessa näkisin otteluohjelmamme olevan uraauurtavaa Suomessa. Vaikka ne maksavatkin, niin on niissä kuitenkin koko rahan edestä informaatiota, mitä ei saa ilmaisista versioista. Sitä paitsi ne eivät ole mikään rahasampo seuralle, vaan nimenomaan sijoitus tulevaisuuteen.

Olisiko vastaus yleisömäärien vähyyteen pelaajien palkkatason nostaminen niin, että Suomeen saataisiin “tähtipelaajia“?

- Suomessa on vain noin 5 miljoonaa asukasta, joka vastaa yhtä suurta eurooppalaista kaupunkia. Harva kaupunki ylläpitää omaa liigaa, joten meidän täytyy pitää mielessä realiteetit. Mielestäni se, että seura pystyy takaamaan pelaajille rauhan keskittyä pelaamiseen on jo saavutus Suomessa. Siihen, että uran aikana pystyisi ansaitsemaan eläkerahatkin, on vielä valtavasti matkaa.

- Tähtipelaajia tänne ei pystytä hankkimaan. Olihan muutama vuosi sitten puhetta esim. Paul Gasgoignen pelaamisesta Suomessa, mutta tällaisten kaverien palkka olisi niin suuri, että edes lisääntyneet lipputulot eivät riittäisi kattamaan sitä. ”Gazza” haki tuolloin peliaikaa pohjoismaista kuntouttaakseen itseään, ilmeisestikin vain FC Jokerit pohti asiaa vakavasti.

- Sen sijaan nyt ulkomailla pelaavien suomalaisten tähtipelaajien paluu Suomeen jossain vaiheessa olisi mielestäni mahdollista. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, haluavatko he tehdä tällaista markkinointityötä. Mieti nyt, mitä esim. Jari Litmanen voisi tehdä FC Lahden lipunmyynnille?

Tarina muuten kertoo, että Jürgen Klinsmannin kanssa oli oltu yhteydessä tarkoituksena saada mies pelaamaan kaksi ottelua Unitedissa divarikaudella 1999. Mies oli juuri lopettanut varsinaisen uransa, joten aikaa olisi ollut, mutta ei hän sitten kuitenkaan tullut. Kysymyksessä olisi tietysti ollut puhtaasti markkinointijuttu, joka olisi Suomen oloissa ollut ennennäkemätöntä. Nyt emme kai saa koskaan tietää miten hyvin se olisi toiminut.

Lopuksi pj. Laiho leikkii valmentajaa ja kertoo millaista futista United pelaisi, jos hän valmentaisi...

- Heh...no sanotaan vaikka, että jos tasan pitää pelata niin mieluummin 4-4 kuin 0-0. Ei taida olla mun hommia tuo valmentaminen.

Haastattelu: Harmaa eminenssi