Mitä pitkä ulkomaankomennus jätti ”Jallulle” käteen?

-Kyllähän se kaiken kaikkiaan oli mahtava kokemus. Tutustuin erilaisiin maihin, asuin useissa kaupungeissa ja tapasin pelikavereita eri puolilta maailmaa. Muissa ammateissa ei välttämättä pääse kokemaan samaa. Ihmisenä olen kasvanut valtavasti, se on ehkä ollut kaikkein parasta.

-Pelillisellä puolella vuodet ulkomailla, varsinkin Brittein saarilla opettivat sen, kuinka kovalla asenteella siellä futikseen suhtaudutaan. Peliä rakastetaan todella paljon. Toisaalta ammattilaisena pelaaminen on äärimmäisen raakaa. Futis on bisnestä ja varsinkin ulkomaalaispelaajat ovat kovien paineiden alla.

Wiss kertoi, että paremman asenteensa vuoksi skandinaavit pärjäsivät Skotlannissakin esim. etelä-amerikkalaisia paremmin. Kielitaitokin auttoi, sillä managerit eivät selittäneet asioita moneen otteeseen. Jos hommaa ei kerralla ymmärtänyt, saattoi helposti tulla huijatuksi. Joukkuekaveritkaan eivät juuri ummikkoja säälineet.

-Täällä Unitedissa on taas löytänyt sellaisen hienon joukkuehengen, jota ulkomailla joskus kaipasin. Tulemme pelaajien kesken hyvin toimeen keskenämme.

Jarkko muistetaan Tampereella kaikkein parhaiten TPV:n punaisesta paidasta. Mies tunnustaakin avoimesti olevansa sydämeltään ”paltsari”. Itse asiassa, haastattelua tehdessä seurasimme samalla kuinka TPV:n kakkosessa pelaava joukkue saapui juuri Tammelan kentälle paikallisotteluun. Kun United perustettiin, oli Jarkko ulkomailla. Miltä tuntui palata kotikaupunkiin pelaamaan joukkueeseen, jota ei muutama vuosi sitten ollut olemassakaan?

-TamU on minulle työpaikka ja siksi suhtaudun siihen vakavasti. Täällä on pelaajilla hyvä olla, hommat hoidetaan asiallisesti. Lisäksi TamU on Tampereen futiksen lippulaiva, jonka paidan kantamisesta voi olla ylpeä. Tämä kaupunki on sen kokoinen, että ei tänne kahta seuraa terävimmälle huipulle sovikaan.

-Rosenborg Norjassa on hyvä esimerkki siitä, miten hommat voisivat tälläkin toimia. Seuralla on yhteistyöseuroja lähialueella, joiden riveistä lupaavimmat pelaajat voivat siirtyä Rosenborgiin. Pelaajaan siirtyessä rahaa liikkuu kasvattajaseurojen suuntaan, joten siitä hyötyvät molemmat tahot.

Jarkko ei kiellä sitä, etteikö olisi mielellään palannut pelaamaan TPV:hen. Hänelle oli kuitenkin ehdottoman tärkeää päästä pelaamaan liigatasolla, sillä leipäkin pitää ansaita.

-Jos TPV olisi liigassa, niin tietenkin. En kuitenkaan ole vielä lopettanut ammattimaista pelaamista, joten Kakkosessa pelaaminen ei olisi järkevää.

Tampereen lisäksi muut vaihtoehdot Suomessa eivät olleet Jarkolle varteenotettavia. -Tiedän, että olisin saanut sopimuksen Eurooppaankin, mutta paluu Tampereelle oli nyt muilta osin erittäin järkevää. Vaimoni opiskelee täällä ja olen kuitenkin pitänyt yhteyttä Zicoon ja Saloseen (seuran manageri) kaikkien ulkomaanvuosien aikana.

On luonnollista, että Jarkon kaltainen maajoukkueessa pelannut, ulkomaiden liigoissa rutinoitunut pelaaja nousee TamU:ssa keskeiseen rooliin. Miltä kasvanut vastuu on maistunut?

-Olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen joukkueen vanhin pelaaja. Meillä on hyvin nuori joukkue, jossa pelaa useita alle parikymppisiä pelaajia. Tietenkin minun rooliini kuuluu tarvittaessa ohjata heitä kokemukseni avulla.

-Minulta kysyttiin Allianssi-matsin jälkeen, että miksi huusin niin kovasti joukkueen junnuosastolle. Se johtuu vain siitä, että vaadin itseltäni paljon ja siksi haluan sitä muiltakin. Nämä jätkät ovat valinneet pelata futista ja saavat siitä palkkaa ja se tuo mukanaan vaatimuksia. Tämä on tulosurheilua, jossa katsomossa olevat ihmiset maksavat palkkamme. Siksi hiellä on lupa odottaa kunnon peliä.

Jallu kuitenkin korostaa joukkuehenkeä. Jos kentällä joskus tuleekin sanottua hieman kovemmin, niin asiat on sovittu myöhemmin kopissa. Nuoret pelaajat kuulemma ymmärtävät asian siinä missä kokeneemmatkin.

Wiss on opittu tuntemaan kovaa pelaavana taistelijana. Katsomoon onkin pariin otteeseen näyttänyt siltä, että kaikki vastustajat eivät edes uskalla mennä taistelemaan pallosta Jallun kanssa. Onko tämä leppoisasti jutteleva mies maineensa veroinen rappaaja?

-Nuorempana takaraivossa jyskytti kyllä jonkinmoinen rappaaminen. Kyllä mä kuitenkin väitän, että pelityylini on siistiytynyt esim. TPV:n mestaruuskauden (1994) jälkeen. Olen telonut itseni niin monta kertaa turhalla riehumisella kentällä. Kai se ikä tuo hieman järkeäkin...(naurua)

-Kovaa pelaaminenkin on hieman suhteellista. Suomessa pelityylini vaikuttaa kovalta, mutta Skotlannissa tämä olisi suhteellisen pehmeää peliä.

Jallu liittyi joukkueeseen melkoisen sekasotkun jälkeen. Peliaika Hibernians-joukkueessa oli kortilla koko kauden 2003-2004 mutta Jarkon lähtö Tampereelle viivästyi joukkueen loukkantumisten vuoksi. Nyt takana on kuitenkin kaksi kuukautta harjoittelua ja pelejä TamU:n kanssa, on aika arvioida REHELLISESTI joukkueen mahdollisuuksia kuluvalla kaudella. Tätä tehdessä Jallu ei luista seuran tavoitteista.

-Europaikka on minimi, mihin tällä jengillä pitää päästä. Se on ihan mahdollista. Cup on tietenkin helpoin tie sinne, mutta se on niin arvaamaton kilpailumuoto, kun kaikki on joka kerta kiinni yhdestä pelistä.

-Intertoto-kilpailukin on tuttu Jaron vuosilta, jolloin voitimme mm. Dynamo Bukarestin. Ensimmäisen kierroksen vastustaja on täysin voitettavissa, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että Grevenmacherissa pelaa paljon Saksan kakkosbundesliigassa pelanneita miehiä. Tosissaan heitä vastaan pitää lähteä.

Jarkon otteita pelikentällä katsellessa voi helposti vakuuttua siitä, että joukkueella on todellakin hyvät mahdollisuudet taistella niin mitaleista Veikkausliigassa kuin Cup-kannusta. Urakka jatkuu jo tänään ottelulla TPS:aa vastaan Kupittaalla.